Pari viikkoa on nyt siitä hetkestä kun tapahtui Se Käänne tässä projektissamme. Nyt onkin sitten aika raportoida miten tämä nollaus on onnistunut.

Jo pääsiäisviikonloppu oli jännää aikaa kun tuntui että kaikki tapahtumat olivat luokassa ”ei koskaan ennen”. Ei siis pelkästään noitien takia mutta kun Hallan käytös oli muuttunut melkoisesti niin pakko todeta että ihmeitäkin saattaa tapahtua. Peruskäytös on nyt muuttunut rauhallisemmaksi. Halla on selvästi levollisempi vaikka vanhat tutut kohelluskohtaukset omassa pihassa ovatkin arkipäivää. Niihinkin on tullut sellainen ero että touhu ei mene ylikierroksille vaan paini tanskandogin kanssa pysyy ns. normaalin rajoissa. Tärkein ero on siinä mitä tapahtuu kun kutsun Hallaa leikin keskellä. Se reagoi komentoihin huomattavasti helpommin ja tulee silti luokse tyytyväisenä häntää heiluttaen. Halla on siis huomattavasti tietoisempi minun läsnäolostani tai ainakin se seuraa tarkemmin minun tekemisiäni siltä varalta että saattaisin esittää vienon toivomuksen esimerkiksi luoksetulosta. Istuminen tapahtuu välittömästi, ja maahanmenokin (Joka siis aikaisemmin oli erittäin vastenmielistä) tapahtuu nyt heti. Perustottelevaisuus ja kuunteleminen ovat siis kokonaisuutenaan parantuneet.

Pääsiäisen jälkeen on myös tullut vastaan monia tilanteita joissa kuumenemista on ollut hyvä seurata. Pääsiäissunnuntaina törmäys pihan laidalle jostain syystä oleskelleisiin pyihin ei saanut aikaan peräänmenoa vaan lähes automaattisen luoksetulon. Halla oli siis tulossa jo luokseni kun hihkaisin kutsun. Pihassa keikutellut västäräkkipari sai ensin aikaan seisonnan josta poiskutsuminen oli helppoa. Toinen västäräkki-tapaaminen sujui vieläkin rauhallisemmissa merkeissä, Halla nimittäin makasi verannan portailla ja katseli tyynesti kun västäräkki pyöri kahden metrin päässä ja keikutteli pyrstöään vimmatusti. Korvien asennosta näki että ei ollut mitään syytä itse stressaantua, sillä ei vain ollut mitään merkkejä siitä että kohta pitäisi koiraa karjua pois takaa-ajosta.  Metsäautotiellä lenkillä ollessa tavattu pyypari noteerattiin seisonnalla  ja nopealla omatoimisella purkamisella, koska eihän seisojan kannata enää hajuja seistä. Pyyt kun olivat jo männikössä piilossa. Pihaharakoita on tuijoteltu useaan otteeseen täysin levollisessa olotilassa ´, toki kiinnostuneena mutta niinhän lintukoiran pitääkin. Olennaista tässäkin että koiran olemus oli niin rauhallinen että minä itsekin pystyin olemaan täysin tyyni.  Pystyn nyt luottamaan siihen että Halla ei heti sinkoile perään ja jos niin tekeekin niin minulla on nyt riittävän vahva keino puuttua siihen. Tämä ohjaajan itsevarmuus varmasti ruokkii myös koiran itseluottamusta ja kaikki epävarma ylisuorittamisen tarve jää sitäkin kautta pois.

Hämmästelyjen viikko vaihtui vappuun ja uuteen treeniin Liedossa. Päätimme Mikan kanssa ottaa uuden treenisession mahdollisimman pian nollauksen perään jotta saamme heti alkaa rakentamaan oikeaa toimintamallia. Tällä kertaa kuvio aloitettiin taas pienellä tasotestillä eli käytännössä sillä että Mika paukutteli daminheittimellä muutaman paukkupatruunan. Ilman damia kyseessä oleva aparaatti paukahtaa hyvin ja tällä olikin siis hyvä testata kuumeneeko Halla nyt ampumisesta. Sehän se yksi koetinkivi on. Testi meni kuitenkin ihan hyvin, kiinnostus asiaa kohtaan heräsi mutta luonnollisissa rajoissa. Seuraavaksi otimme launcherin ja siirryimme pellolle kokeilemaan riistatöitä. Mika halusi viedä treenin nyt isompiin ympyröihin koska useinhan seisoja voi olla hyvin hallinnassa lähellä mutta 50 metriä etäisyyttä riittää ohjaajan äänen haihtumiseen. Launcher piilotettiin heinäpellolle ja haku aloitettiin n. 100 m päästä. Halla sai heittää hakulenkin siis omaan tahtiinsa mutta sopivassa vastatuulessa se sai vainun joka kerta nopeasti. Tämä aiheutti sen että lähestyminen launcherille oli suoraviivaista ja vauhdikasta. Tämähän johti aikaisemmin siihen että Halla olikin yhtäkkiä jo kuono kiinni launcherissa. Nyt jokaisessa riistatyössä vauhti tipahti nopeasti n. 15-20 m päässä linnusta ja muuttui seisonnaksi. Nythän koko homman ydin on tässä kohtaa rakentaa ja vahvistaa oikea toimintamalli. Siksi me otimme ns. nollatoleranssin eli jos oli merkkiäkään siitä että seisonta alkoi liukumaan siitä varoitettiin joko launcherin piippauksella tai kiellolla. Kun seisonta vakiintui otettiin tiedotus. Jos irtoaminen tiedotukseen viivästyi hetkenkin, varoitettiin tottelemattomuudesta purkin kolinalla. Sitten vain uudestaan linnulle ja seisonnan vakiinnuttua avanssi. Jos oli pientäkään pyrkimystä peräänmenoon niin taas kielto. Jos siihen ei reagoitu niin purkki kolisi taas uhkaavasti kädessä. Tällä kaavalla toistettiin 4 riistatyötä linnun paikkaa joka kerta vaihtaen. Joka kerta oli myös ilo katsoa kun oli selvää että Halla toimi edelleen kuten pääsiäisenäkin. Etäisyys ja haun vauhti eivät aiheuttaneet ongelmia, vaan hallinta pysyi koko ajan eikä törmäilyjä tullut. Seisontoja vahvistettiin joka kerta vähän mutta omatoimisesta avanssista ei ollut suoranaista riskiä. Nyt ehkä suurimmat koulutuksen paikat olivat vielä tiedotukseen irtoamisen helppous ja linnusta ”irti päästäminen”. Pari kertaa tiedotukseen irtoaminen jouduttiin ottamaan purkin avulla, parilla kertaa taas ensimmäinen tavu sanasta ”Halla” riitti irrottamaan sen tiedotukseen. Eniten puututtiin juuri avanssin jälkeiseen tilanteeseen, millään kerralla suoranaista peräänmenoa ei ollut mutta luoksetulo oli hieman kaartelevaa. Halla yritti juosta vielä meidän ohi, linnun lentosuuntaa seuraten. Eli, Halla lähti kyllä helposti luokse mutta pyrki meidän kohdalla kiertämään kauempaa ja jatkamaan takaisin linnun karkkoamissuuntaan. Tähän puututtiin toki heti, ja nyt kun konsti oli tiedossa asiasta ei tullut sen enempää hermovaurioita kenellekään.  Ohjaajan kierrokset eivät siis nousseet ja tällä oli luonnollisesti vaikutuksensa koiran reaktioihin. Koko aikana ei ollut havaittavissa kiihkeää ylisuorittamista vaan kaikki tapahtui normaalissa viettitasossa. Taas osoitus siitä että stressi- tai pelkotilassa koira yrittää ratkaista epätoivoisella ylisuorittamisella tilanteen eikä pysty vastaanottamaan ohjaajan toivomuksia.

Vapun jälkeen Hallaa on nyt viety moniin muihinkin stressitilanteisiin. Koska kaikki muu on sujunut niin hyvin ja koska keino puuttua ei-toivottuun käytökseen oikealla tavalla oli nyt tiedossa, päätin tehdä kaksi testiä: Fasaanitarha-visiitin ja rusakko-tapaamisen. Jälkimmäinen tosin tuli spontaanisti eteen kun näin iltalenkillä tienvarsi-pellolla rusakon makuulla. Rusakkoajo on ollut pahimmista pahin, se on saanut Hallan aivan transsiin eikä sitä tilaa ole keskeyttänyt edes Porin pikajuna. No, siksipä päätin hyödyntää tilaisuuden ja kokeilla mitä Halla versio 2.0 asiaan suhtautuu. Halla oli minulla hihnassa ja kävelimme rauhassa pellolla kohti pitkäkorvaa. 15 metrin päästä Halla sai vainun ja jäi seisomaan. Se reagoi heti kyllä ääneeni ja sain sen helposti pois tilanteesta. Lähestyimme uudestaan ja rusakko nousi n. 10 m päässä istumaan. Nyt Halla sai näköhavainnon mutta ei edelleenkään kuumentunut. Kun otimme vielä pari askelta rusakko otti muutaman rauhallisen loikan. Vieläkään ei muuta kuin utelias ja oikealla tavalla jännittynyt tuijotus. Käännyin pois ja Halla reagoi heti seuraamalla hihna löysällä. Aivan uskomatonta! Pari viikkoa aikaisemmin tulos olisi ollut se että seisoja olisi ulvahtanut kuin sirkkeli ja seissyt takajaloillaan hihnaa vasten silmät muljahdellen. Nyt Halla vain haukotteli tyynesti kun ajoimme pellon ohi kotimatkallamme. Kun vielä fasaanitarhakin tuotti vastaavia tuloksia niin uskottava se on. Nyt ollaan oikealla polulla.

Sattui tuossa talvilomalla tapaus joka herätteli taas ajatuksia metsästyskoiran vieteistä ja monien eri tekijöiden vaikutuksesta niiden luonnolliseen toteutumiseen. Lomailimme paikassa jossa fasaaneja köllötteli vähän joka puolella. Ensimmäinen iltalenkki Hallan kanssa meni ihmetellessä että mitä tapahtuu mutta loman loppupuolella oli jo selvää että parvi makoili kiepeissään ihan mökin nurkilla. Se kolahdus takaraivossa tapahtui kun viikon loppupuolella –kun fasaaneja ei ollut pariin päivään näkynyt- satuin Hallan kanssa leppoisissa tunnelmissa aamulenkille. Kuljin kädet taskussa tuttua kelkkauraa järven jäälle ja ihastelin pakkasaamua kun Halla yhtäkkiä jämähti täydestä vauhdista seisontaan. En ehtinyt reagoimaan asiaan mitenkään ennen kuin fasaanilla petti hermot ja se pärähti ilmaan metrin päästä Hallasta. Edelleenkään en ehtinyt edes miettimään pysähtymiskomentoa kun samassa hetkessä Halla parin metrin peräänmenon jälkeen pysähtyi. Sitten se edelleen yhtä leppoisissa tunnelmissa irtautui ja palasi viereeni. Tässä hetkessä loisti jokin muukin valo kuin pakkasaamun auringonkimallus hangella. Jos kaikki nimittäin olisi sujunut vakio-kaavaa olisin huutanut pysähtymiskäskyä kuin sumutorvi ja Halla olisi häipynyt linnun perään. Spontaani tilanne johon en itsekään ollut varautunut päättyi kuitenkin toisin. Mieleeni muistui heti Mikan kertoma esimerkki kun erään koiran peräänmeno saatiin pois pelkästään sillä että isäntä opetettiin olemaan hiljaa avanssin jälkeen. Miksi seisoja sitten reagoi ohjaajan ”vienoihin toiveisiin” juuri päinvastaisella tavalla?  Mistä syntyvät ne virhetulkinnat joiden takia moni meistä kiroaa koiransa hornan tuuttiin peräänmenon, huonon avanssin tai muun vastaavan johdosta? Mikä tärkeintä, miten ne puretaan jos peruskoulutus on ehtinyt jo mennä väärille urille?

Seisojan perustyö vaihtelee jatkuvasti kahden ydinvietin välillä. Luonnollinen saalisvietti saa sen etsimään saalista, vaanimaan sitä ja yrittämään saalista kiinni. Laumavietti saa vuorostaan koiran tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa, kuuntelemaan ja odottamaan ohjaajan komentoja sekä tuomaan lopulta saaliin ohjaajalle. Nämä kaksi vaihdetta naksahtelevat siis seisojan päässä päälle automaattisesti sen mukaan minkä koira on oppinut olevan itselleen kannattavaa. Luonnossa saalisviettiin perustuen susi osaa luovia sopivaan asemaan hyökkäystä ajatellen. Laumaviettiään käyttäen se taas osaa reagoida oikealla hetkellä eli silloin kun koko lauma hyökkää. Hyvin koulutettu koira kokee miellyttävämmäksi tuoda saaliin ohjaajalle kuin karata syömään makoisaa paistia piilossa muulta laumalta. Silloin on kyse suuresta ja terveestä kunnioituksesta sekä laumavietin varjolla oikean toimintamallin rakentamisesta. Koira joka ei kunnioita, pelkää tai ei tiedä mitä siltä odotetaan ei voi toimia oikein eikä myöskään hallitse viettejään koska on stressitilassa. Tässä juuri piileekin se suuren virheen mahdollisuus. Jos koira on epävarma tai stressaantunut alkaa se ylisuorittamaan ja kokeilemaan eri tapoja toteuttaakseen laumaviettiä eli tottelemaan laumanjohtajaa. Laumaeläimen suurin pelko kun on tulla eristetyksi laumasta ja tämä käy helposti silloin kun se ei toimi lauman sääntöjen mukaan. Siksi moni seisoja tulkitaan sählääjäksi, tyhmäksi tai itsepäiseksi. Tästä onkin sitten lyhyt tie peräänmenoon, huonoon avanssiin ynnä muihin tyypillisiin seisovan lintukoiran ongelmiin.

Koirien yksilöllisyydestä ja koiran lukemisen tärkeydestä puhutaan paljon. Koska koira tekee mieluiten asioita jotka se kokee kannattavaksi, on ohjaajan helpointa lähteä liikkeelle siitä että ymmärtää miten kyseisen koiran vietit vaikuttavat sen toimintaan. Onko sen saalistusvietti voimakas? Toimiiko se korkealla adrenaliinitasolla koko ajan eli onko se ”kuuma” luonteelta? Onko koiran laumavietti korkea vai onko se yksilösuorittaja perusluonteeltaan? Stressaantuuko koira helposti vai onko se itse rauhallisuus? Kun miettii näitä asioita jo ihan pentuvaiheessa saadaan nuori koira toimimaan helpommin tahdotulla tavalla.  Jo pelkästään sen vuoksi että oppisimme enemmän koiramme luonteesta pitäisi se viedä ihan pennusta asti riistalle. Usein on myös niin että pennulle annetaan virheet anteeksi joten suorittamisklikkejä ei pääse vielä syntymään.  Hallan käytöstä analysoidessamme oli helppo tulla siihen johtopäätökseen se että  sen adrenaliinitaso on korkea. Se johtuu osaltaan luontaisista ominaisuuksista mutta osaltaan myös siitä että sitä on pentuna innostettu runsaasti eri suorituksissa. Kun tähän liitetään korkea laumavietti eli  miellyttämisenhalu niin sähläävä koira on valmis. Sitten joukkoon vielä ripaus riistaviettiä niin sopan ainekset ovat kasassa.  Tämä on todennäköisesti ollut se syy railakkaisiin peräänmenoihin ja myöskin muihin ongelmiin. Halla on vain yksinkertaisesti yrittänyt miellyttää minua liikaa ja se on ajanut yli luonnollisten viettien. Tämä on saanut sen niin korkeaan stressitilaan että se ei ole enää ottanut ohjausta vastaan. Sitten on mennyt ohjaajalta hermot ja noidankehä on ollut valmis.

Käytösongelmaisten koirien koulutuksessa käytetään paljon ”hajoita-ja-hallitse”-menetelmää. Siinä koiran vallitseva käyttäytymismalli puretaan ja tilalle opetetaan toivottu toimintamalli.  Yksi näistä purku-metodeista on vanha konsti eli ”kolinapurkki”.  Mika oli kokeillut purkkia jo muutamalla muulla koiralla nimenomaan peräänmeno- ja hallintaongelmiin. Tämä osoittautui lopulta läpimurroksi myös Hallan osalla.  Purkillahan on tarkoitus saada koira hämmentymään ja katkaisemaan ei-toivottu käytös. Kun koira ei tiedäkään enää miten sen odotetaan toimivan se jää kysymään ohjaajalta ”mitä haluat nyt minun tekevän?” Näin koira saadaan sopivan nöyrään ja stressittömään tilaan.

Kolinapurkki ei siis ole rangaistusmuoto joka perustuu tuskaan tai turhaan pelkoon vaan sen tuottamaan kovaan äkkinäiseen ääneen. Kiviä tai muttereita sisältävä alumiinitölkki (Juu, kaljatölkki siis käy hyvin) maahan viskattuna muistuttaa laumanjohtajan tai koiraemon terävää rähähdystä jolla se palauttaa pennut ruotuun ja kunnioituksen itseään kohtaan. Tämä on tehokkaampi kuin ihmisen oma ärhentely. Purkin teho perustuu siihen että se ei tuota kipua eikä rangaistus tule suoraan ohjaajalta vaan jostakin vain yhtäkkiä rämähtää pahaääninen vastine koiran tiettyyn toimintaan. Kipu ja pelko saavat koiran stressin vain kasvamaan ja tilanne pahenee entisestään. Siksi seisojien koulutuksessa käytetyt ns. perinteiset menetelmät eivät yleensä auta vaan pahentavat tilannetta koska koira menee lopullisesti lukkoon. Purkin käytössä on tärkeää se että koira ”opetetaan” purkkiin silloin kun se ei ole viettitilassa. Jos koira tutustuu purkkiin vasta silloin kun avanssi muuttuukin peräänmenoksi niin sen vaikutus ei ole toivottu. Koiran pitää siis oppia jo ennen varsinaista koulutusta mikä on vastine väärään toimintaan. Kun purkki rämähtää viereen silloin kun koira juoksee ympyrää vaikka ohjaaja yrittää ottaa siihen kontaktia saa se varmasti koiran ymmälleen ja katkaisemaan toimintansa. Sen jälkeen koira ottaa itse kontaktin tukea hakiessaan jonka jälkeen on helppo opettaa sille mitä siltä toivotaan. Koiralla siis itsellään on motivaatio saada ohjausta hämmentävässä tilanteessa. Tästä eteenpäin pelkkä purkin helistely saa koiran ruotuun. Näinhän se susilaumassakin toimii, murina (Purkin helinä) on varoitus ja terävä ärähdys (Purkin rämähdys koiran vieressä) on hyökkäys. Tällä logiikalla reagoidaan jatkossa koiran tekemisiin, ensin varoitus ja jos se ei riitä niin sitten tehdään nopeasti selväksi että nyt meni liian pitkälle. Tämän jälkeen on taas tärkeä palkita positiivisesti oikeasta toiminnasta. Susilaumassakin kaikki on taas hyvin heti kun peli on pistetty poikki. Niin se vain on, koiran kunnioitus saadaan helpoiten luomu- menetelmillä.

Aloitimme siis Mikan kanssa treenimme tekemällä perustottelevaisuus-harjoituksia. Aina kun huomasimme että kontakti katosi purkki kolisi. Ensimmäisestä kerrasta Hallan korvien asento muuttui välittömästi ja se katseli selvästi hämmentyneenä ohjaajaansa. Nyt kun kanavat olivat auki, tehtiin vielä muutama toko-liike purkkia tarvittaessa käyttäen. Parin rämähdyksen jälkeen oltiin siinä tilanteessa että Halla seurasi vieressä vaikka se ei edes ollut ”seuraa”-komennon alla. Se vain oli niin nöyrässä tilassa että se halusi kulkea laumanjohtajan lähellä. Tässä on tärkeä kohta. Halla koki laumanjohtajan kuitenkin turvalliseksi, ei siksi pahaksi joka aiheuttaa kipua. Jotta tilanne olisi näin, on ohjaajan oltava oikeudenmukainen eli annettava myöskin positiivista palautetta oikeasta toiminnasta.

Kun tavoite saavutettiin eli Halla sopivan kuuntelevaan tilaan kokeiltiin seuraavaksi heittää muutama kyyhkynen ilmaan. Purkkia ei käytetty tässä kohtaa koska sitä ei haluta liittää lintuihin, sillä vain hajotettiin stressitila joka esti koulutuksen perille menon. Halla teki ensimmäisten lintujen kohdalla pienen lenkin perässä mutta jo kolmannen kohdalla se jäi Mikan lähelle. Pienen tauon jälkeen siirryttiin kokeilemaan miten Halla reagoi vapaana maassa istuviin kyyhkysiin. Reaktio oli yllättävä sillä Halla kulki nätisti sivulla vaikka näkikin linnut ja katseli välillä kysyvänä ohjaajaa. Se kunnioitti nyt ihan uudella tavalla lintuja ja ohjaajaa sekä käyttäytyi rauhallisesti mutta valppaasti.  Haku-luvan saatuaan se otti muutaman askeleen ja jäykistyi seisomaan. Meidän molempien ilme oli aika vinkeä kun vienolla kutsulla Halla vieläpä irtautui seisonnalta ja tuli tervehtimään. Näin ei siis ollut käynyt koskaan ennen, vaan tulos olisi todennäköisesti ollut hermostunut, vapiseva seisonta ja sitten omatoiminen nosto höystettynä peräänmenolla. Siinä hetkessä tapahtui suuren suuri läpimurto. Kaikkein isoin osoitus harjoituksen tehosta oli se että Halla ei pääsääntöisesti enää tarvinnut pysähtymiskäskyä avanssien jälkeen vaan se alkoi pysähtyä omatoimisesti! Se pystyi pitämään kierroksensa alhaalla ja päästämään henkisesti irti linnusta heti tilanteen jälkeen. Saalisvietin olemassaolosta kertoi edelleen jämäkät seisonnat ja hyvät avanssit, mutta heti kun laumaviettiä tarvittiin Halla pystyi vaihtamaan moodia ja palaamaan ohjaajan luo ilman häiriöitä. Seisonnalta irtautuminen ei tarvinnut isoa huutoa vaan rauhallinen kutsu sai sen irtoamaan ja heittämään iloisen lenkin ohjaajan vieressä. Ei siis merkkiäkään puurokorvaisesta, yli-innokkaasta jääräpäästä vaan olemukseltaan aivan uudenlainen Halla. Rauhallinen, rento mutta silti linnulla röyhkeä. Mikä parasta, edelleen se iloinen ja avoin seisoja joka Halla parhaimmillaan on. Selvästi virheellisen toimintamallin murtaminen teki kokonaisuudessaan hyvää koiralle koska sen stressi pysyi koko ajan normaaleissa rajoissa.

Olimme jo päättäneet Mikan kanssa että linnunvapautinta ei Hallalle enää käytetä koska se yhdistyi vahvasti aikaisemmissa treeneissä stressitilanteisiin. Mika halusi kuitenkin vielä happotestata että oliko Halla oikeasti vastannut harjoitukseen näin hyvin. Teimme asian niin provosoiden kuin mahdollista, eli Hallalla oli koko ajan näköyhteys kun Mika latasi launcheria. Ilo oikein kutitteli sisuksissa kun siitä huolimatta vauhdikas lähestyminen muuttui tiukaksi seisonnaksi 5 metriä ennen launcheria. Siitä taas helppo irtoaminen kutsusta, takaisin seisontaan, luvasta tiukka avanssi ja jarrut kiinni ilman eri käskyä. Huh huh… Kolme toistoa ja sama tulos. Vintalan kulmilla oli hiljaisia miehiä kun ihmeteltiin oikein porukalla Hallan mallitoimintaa.

Tämä kaikki on tulkittavissa vain niin että kyllä siellä korvien välissä hienot seisojan vietit ovat. Monen eri syyn takia Hallan toimintamalli oli kuitenkin muodostunut vääräksi ja se vaati nollaamisen. Heti kun näin tehtiin, tuli kaikki toivottu seisojan toiminta lähes automaattisesti esiin.  Seisonta, avanssi ja pysähtyminen olivat luonnollisia. Mitään näistä ei tarvinnut vahvistaa vaan ne vain putkahtivat esiin piilostaan jostakin ylisuorittamisesta aiheutuneen häsläämisen alta. Apu oli niinkin yksinkertainen asia kuin kolinapurkki. Tietokonetermeillä Hallan kovalevy on nyt nollattu ja uudelleenkoodaaminen alkaa. Kaikkein parasta on että nyt kahden päivän jälkeenkin koiran olemus on edelleen rauhallinen ja rento, sen olemus muuttui selvästi kun sen stressitila on nyt laukaistu.  Nyt vain paljon onnistuneita riistatöitä kyyhkysten avulla ja Halla saadaan varmasti päivitettyä versioon 2.0.

PS. Viimeisen tiedon mukaan Laura ja Mika ovat viikon aikana saaneet 12 muutakin koiraa vastaamaan toivotulla tavalla samaan menetelmään...

Alma (Syystuiskun Untuva) osallistui avoimen luokan KAER-kokeeseen ja saavutti heti 1-palkinnon. Tämä oli Alman ensimmäinen koe avoimessa luokassa ja nyt matka jatkuu voittajaluokassa !

Onnittelut Mikalle ja Almalle !!!

Gundog nimikkokoira "Luca", Shoutinghill Onehitwonder, saavutti tänään MeJä-kokeissa jälkivalion arvon suoraan viidessä kokeessa ! 

Upea koira ja äärimmäisen sinnikäs jäljestäjä! Gundog onnittelee omistajia ja kasvattajaa, Onnea Esa, Jonna ja Satu !!!

Seuraavaksi onkin sitten luvassa vuosisadan Valioitumisbileet sponsored by Gundog.fi ! :)

Huh, johan on ollut kesä. Vaikka blogi ei olekaan päivittynyt niin töitä on tehty ankarasti. Nyt näyttää siltä että koulutukseen on löytynyt myös oikeanlaista itua sillä saavutimme Hallan kanssa kahden lajin triathlonimme ensimmäisen etapin kun saimme toissa viikolla Ylöjärvellä avoimen luokan vesityöstä vihdoin asiallisen tuloksen. 4 pistettä tuntui paremmalta kuin ukkometto repussa sillä onhan se ollut aivan hitonmoista tuskaa tuo ensimmäinen etappi. Olin vielä viikko ennen koetta valmis lyömään kintaat tiskiin kun kylmän linnun nouto ei vain ottanut toimiakseen. Kuitenkin noudon korjaamiseen lääkkeeksi määrätty koulutusnouto-harjoittelu auttoi ja tavi saapui isännän käteen kokeessa hienosti! Piste tippui Hallan oerisynnistä eli pureskeluksi laskettavasta toiminnasta. Tiedä sitten oliko tällä kertaa aiheuttajana jatkuva otteen korjaaminen pienestä tavista, se kun kiikkui vain toisen puolen poskihampaiden välissä kaulantyvestään...Oikeaa otetta siis treenataan taas jossain kohtaa, nyt noutoa on harjoitettu ihan käytännössä kyyhkyjahdissa. Pirullinen otus tuo höyhenpallo jota myös sepelkyyhkyksi kutsutaan.

Tässä matkaa tarpoessa on myös kiteytynyt ongelmiemme syntyyn vaikuttaneet tekijät. Bermudan kolmiomme kulmina toimivat todennäköisesti liiallinen innostaminen kaikessa koulutuksessa, Hallan asettaminen huomaamatta erikoisasemaan laumassa ja liian varovainen riistakoulutus. Näistä kolmesta aineksesta on hiljaa porissut keitos jossa Halla kuumenee liikaa, sen oma toiminta menee isännän toivomusten edelle ja perustottelevaisuus katoaa riistalle mennessä. Olisikohan loppuviimeksi se perimmäinen syy kuitenkin se että kyse on minun ensimmäisestä seisojastani...? Me olemme Hallan kanssa loistava esimerkki siitä miten vanhat Saksanseisojan Koulutusoppaan opit johtavat harhapoluille. Ai miksi? No, leikitäänpä jälkiviisasta. Jos olisin heti pennusta asti vienyt Hallan riistalle niin olisin samalla saanut koulutettua siinä sivussa myös perustottelevaisuutta. Olisin pystynyt tekemään asioista luonnollisia ja rakentamaan nimenomaan riistalla toimivaa tottelevaisuutta. Koska minulla ei ollut riittävää kokemusta olen ollut varovainen ja uskonut kirjoitettuja oppeja. Tiedänpä nyt että seisojan perustottelevaisuus rakennetaan siis riistalla puuhaillessa. Samoin tiedän sen että innokasta, aktiivista seisojaa ei tarvitse innostaa. Päin vastoin, kaikki ohjaaminen pitäisi olla rauhallista ja vähäeleistä. Minun logiikkani on ollut että koska Halla on pennust asti ollut hyvin itsenäinen olen pyrkinyt rakentamaan kiinteää suhdetta "höntsäämällä" sen kanssa, palkinnut sen onnistumisista pienellä riehumisella isännän kanssa ja muutenkin yrittänyt touhuta sen kanssa paljon. Lisämauste on ollut se että olen tehnyt tätä paljon kotipihassa ja jättänyt samalla muut perheemme koirat vähemmälle huomiolle. Halla on siis saanut jakamattoman huomioni ja sitä kautta sille on muodostunut tavallaan turhat luulot itsestään. Ehkä se on jollakin tasolla saanut yliotteen minusta ja siksi esimerkiksi nouto on ollut pelleilyä ja kaikenlaista pientä jäynää tapahtunut. Sillä hetkellä kun huomioni onkin hetkeksi kohdistunut muualle on Halla sen kyllä jollakin hankkinut.

No, kesän aikana on tehnyt tiettyjä muutoksia toimintaamme täsmäiskuina edellämainittuihin oireisiin. Jääkausi on nyt elämäntapa eli olen kotona jatkuvasti välinpitämätön Hallaa kohtaan. Se saa tarvittavan huomion ruokinnan ja ulkoilutuksen yhteydessä mutta ei mitään muuta. Kaikki huomio siis annetaan varsinaista työtä tehdessä tai opetellessa. Toinen muutos on se että olen minimoinut kaiken äänenkäytön ja varsinkin sen volyymin. Peruskomennot annetaan rauhallisesti eikä käskevästi. Ohjaajalla pitää olla tarvittaessa reservejä tiukkaan paikkaan joten koko ajan ei kannata huutaa eikä komennella. Samalla yritän jatkuvasti tolkuttaa itselleni että varsinaista komentoa en ärjäise edes silloin kun seisojan korvat hukkuvat jonnekin. Koiran huomio kiinnitetään terävällä murahduksella ja mahdollisesti käsien läpsäyksellä yhteen, samoin kuin susiemo laittaa nopealla ärähdyksellä pennut kuriin. Sen jälkeen taas uusi komento rauhallisesti ja nätisti. Eikös vaan että itselläkin on paljon parempi motivaatio tehdä jotain kun toinen ei koko ajan huuda tai jankuta asiasta? Kolmas muutos on että vaihdoin pysähdyskäskynä toimivan pillin vihellyksen tapahtuvan sillä toisella päällä. Totesimme ettei Halla edes kuule riistatilanteessa pientä pillin piipitystä joten nyt sitten erotuomarin pilli puhaltaa pelin poikki kun lintu on nostettu. Peffa menee ihan hyvin turpeeseen jo joten tämäkin muutos tehosi.

Näillä eväillä mennään nyt kohti sitä toista etappia eli riistatyön toimivuutta. Tänään viimeksi saatiin iloisina Mikan kanssa todeta että seisonta on nyt löytynyt, se ei ole ongelma. Hallalla on nyt peräkkäin parisenkymmentä spontaania seisontaa sekä kyyhkysille, fasaaneille että räkäteille. Se ei siis ole fasaani itsessään joka Hallan kuumentaa, vaan saimme nytkin neljä ihan asiallista riistatyötä heittimellä. Liina on vielä mukana varmistuksena mutta kun nyt kokeilimme seisonnan saamista ilman liinalla auttamista saimme todeta että homma toimii siihen saakka jo ihan lupaavasti. Avanssia antaessa liina on vielä käsissä jotta saadaan hallitusti opetettua pysähtyminen linnun siivittäessä. Avanssi toimii joten nyt nakuttelemme toistojen kautta kasaan mallia jossa linnun siivittäminen on yhtä kuin istumiskomento. Seuraava välitavoite on se että voimme luopua liinavarmistuksesta kokonaan. Sitten alkaakin olla aika kohdistaa katse koekalenteriin.

Luca jatkoi tänään hienoa ykkösputkeaan verijäljellä ja otti 1-palkinnon voittajaluokasta. Koira on enää yhtä ykköstä vaille jälkivalio ! Koira oli jäljestänyt sinnikkäästi 40 minuuttia ilman hukkia, mikä on melkoinen saavutus 28 asteen helteessä.

Sydämelliset onnittelut Esa, Jonna ja Satu !!

Tiimiimme on liittynyt nyt myös karkeakarvainen saksanseisoja narttu Wilma, Teerenpelin RP Wilma ja ohjaajansa Matti Penttinen. Gundog tukee Wilmaa ja Mattia kohti syksyn tärkeää koitosta eli Junkkaria ! 

Tänään Wilma suoritti sekä nuorten luokan että avoimen luokan vesityöt, molemmista 4 pistettä ! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, onnea Matti ja Wilma !

Alma suoritti tänään avoimen luokan vesityön täysillä (5p) pisteillä ! Tästä on hyvä jatkaa syksyn KAER-kokeisiin.

Onnea Mika ja Alma !!

Luca ja Esa korkkasivat tänään MeJä-kokeissa voittajaluokan ja saivat heti ykköspalkinnon, 43 pistettä. Jälki oli ollut haasteellinen, mm. 3 kettuluolaa matkan varrella ! Luca kävi tsekkaamassa luolat mutta jatkoi sen jälkeen hienosti jäljestämistä. Riistaa oli muutenkin liikkunut paljon alueella, mutta Luca selvitti sitkeästi koko jäljen alusta loppuun. Myös katko meni hienosti.

Tämä oli vasta Lucan kolmas koe verijäljellä. Koiralta puuttuu enää 2 ykköstulosta Jälkivalion arvosta, aivan mahtavaa ! 

Gundog-tiimi onnittelee Lucaa sekä omistajia Esaa, Jonnaa ja Satua upeasta tuloksesta !!!

Laumanjohtajuudesta puhutaan koiramaailmassa paljon ja vääränlainen johtajuus on varmasti suurin erilaisten käytösongelmien aiheuttajista. Yksi vähemmän esillä ollut asia on laumanjohtajan mahdollinen vaikutus koiran kypsymiseen. Mika heitti ensi kertaa Hallan nähtyään että sehän on vielä aivan pentu. Tuolloin alkoi takaraivossani raksuttaa. Hallahan on hieman yli kaksivuotias joten nuorihan se vielä on. Koska se lisäksi on kolmesta koirastamme nuorin, on se luonnollisesti lauman nuorimman asemassa. Voisiko olla että Halla on vielä pentumainen siitä syystä että minä pidän sitä erityisasemassa laumassa? Olen tehnyt Hallan kanssa paljon harjoitteita joissa teemme kiinteässä kontaktissa asioita. Tällä olen pyrkinyt siihen että Halla pitäisi myös metsässä kontaktin koska sille ei tehnyt pentunakaan vaikeuksia ottaa 300 metriä etäisyyttä minuun. Itsenäiselle koiralle on siis pyritty opettamaan että sen kannattaa pitää kontakti isäntään. Tästä syystä Halla saa nyt suurimman huomion koska treenaamme paljon ja se on voinut oppia että se omalla käytöksellään saa huomioni joka on sille kuin polttoainetta. Tämähän on selkeä virhe koska minunhan pitäisi laumanjohtajana olla hieman kylmäkiskoisen välinpitämätön ja olla se joka tekee aloitteet. Leikin aloittaa laumanjohtaja, ei nuori koira. Ihan pienet pennut saavat tehdä laumanjohtajallekin kaikenlaista mutta johtaja ei lähde mukaan leikkiin vaan pysyy passiivisena ja katkaisee tilanteen jämäkästi jos tietty raja ylittyy. Jos Halla saakin minulta vielä pennun kohtelua eikä ole kypsynyt vielä? Onko niin että tästä syystä se on vasta nyt heräämässä?  

Toisen treenituokiomme aiheena oli Hallan itsehillinnän menetys riistaa kohdatessaan. Monihan voisi olettaa heti että kyse on hermorakenteesta tai muusta vastaavasta mutta koska Halla on osoittanut myös rauhallisia piirteitään, pohdiskelimme pitkään että mistä voi olla kyse? Edellisessä kirjoituksessa jo kokeiltiin sitä että itse muuttaisin käytöstäni rauhoittavampaan suuntaan. Sillä oli omat vaikutuksensa positiiviseen suuntaan. Nyt kokeilimme niin että Mika ohjasi Hallaa erilaisiin tilanteisiin ja kokeili saako hän kontaktin pysymään. Yksi vaihtoehtohan on se että Halla passivoituu paineen alla koska se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä, tai että sen kapasiteetti ei vielä riitä ratkaisemaan tilannetta. Kolmas vaihtoehto on että se ei vain koe riittävää motivaatiota tehdä minulle töitä. Sinänsä viimeinen on jännä vaihtoehto sillä Hallahan on koko ajan miellyttämässä ja odottamassa että mitäs sitten puuhattaisiin.

Joka tapauksessa Mika otti Hallan liinaan ja kuljetti sitä erilaisiin tilanteisiin, muun muassa riistalinnulle. Fasaani sai Hallassa tällä kertaa aikaan sen normaalin kiihtymisen jota ensimmäisellä ”tasontestausreissulla” ei nähty. Voisikin sanoa että nyt oli kysymyksessä se oikea tasontestaus…  Alla Mikan osuudessa lisää tästä harjoitteesta

Mikan havainnointi nosti esiin sen että kehuminen saa Hallan kiihtymään, vaikka sen tekisi sitten Mikakin. Tämähän on voinut kiihdyttää Hallan treenitilanteissamme yli ja sen vuoksi sille on ehkä nyt muodostunut toimintamalli jossa se kokee että sen pitää kiihtyä. Eli olen lukenut koiraa väärin ja vahvistanut siten virheellistä toimintamallia, minähän motivoin koiraa yleensä runsaalla positiivisella palautteella ja pienellä "höntsäämisellä" joka ehkä kiihdyttää Hallaa liikaa. Koska Halla hakee koko ajan huomiotani ja kehuja on se oppinut että sen kannattaa toimia tietyllä mallilla jotta saa kiitosta. Halla on luonteeltaan kuuma koira joten sitä ei ehkä pitäisikään ylikuumentaa liialla aktivoinnilla, toisin sanoen se saattaa olla niitä koiria joita ei kiitetä kehumalla. Hyvin mahdollista ja nähtäväksi jää onko tällä asialla vaikutuksensa myös korkeaan ajoviettiin sekä kylmän linnun noudon ongelmiin.

Yleisesti voisi todeta että yksi virhe Hallan pentuvaiheen koulutuksessa on ollut se että olen noudattanut vanhaa Saksanseisojan koulutusoppaan sääntöä: ”Ei riistalle ennen kuin perustottelevaisuus on kunnossa”.  Olen pyrkinyt välttämään aloittelijan virheitä rauhallisella etenemisellä. Päinvastoin, seisoja pitäisi heti pentuna kuljettaa kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin riistan kanssa. Siedätyshoito antaisi rauhallisuutta erilaisissa tilanteissa. Tästä olisi ollut sekin hyöty että olisin päässyt seuraamaan koiraa sen luonnollisimmassa ympäristössä ja siten oppinut tuntemaan sitä vieläkin paremmin.  Ilman koiran hyvää tuntemista ei sitä voi myöskään kouluttaa oikein.

No, faktoja näistä kaikista mahdollisista syistä ei vielä ole joten nyt on palattu periaatteessa alkupisteeseen ja kerätty tietoa kokeilemalla valmentajan määräyksestä Hallalle "jääkautta". Hallanvaarahan on koko ajan läsnä Hallan kanssa mutta nyt on kokeiltu mitä vaikutusta on sillä että minä en viikkoon huomioi sitä kotona sisällä, enkä reagoi sen kontaktinotto-yrityksiin. Tähänkin asti on pidetty kiinni siitä että minä auktoriteettina aloitan leikit, harjoitukset jne.  Nyt kuitenkin kokeillaan mitä jääkausi tuo tulleessaan. Samalla komentojen volyymia on laskettu jotta sävy ei olisi niin käskevä ja Halla joutuisi keskittymään kuuntelemaan isäntäänsä.

Jonkinasteisia tuloksiakin on tullut, parin päivän jälkeen Halla huomasi että jalan vierestä juoksu ja käden tönäisy ei saanut mitään reaktiota aikaiseksi. Kotona olen sisällä jättänyt kontaktin minimiin ja Halla on selvästi passivoitunut positiivisella tavalla eli se on helpommin osannut rauhoittua paikalleen. Olen myös yhdistänyt rauhoittumistreenit jääkauteen eli olemme istuskelleet iltaisin rauhassa pellon laidalla katselemassa kun töyhtöhyypät, sorsat ja lokit lentelevät vierestä. Olen jättänyt nyt edellisessä treenissä suorittamani kehumisetkin pois eli en ole ottanut Hallaan muuta kontaktia kuin istunut hiljaa vieressä ja vienyt sen pois jos tilanne on aiheuttanut kiihtymistä. Olemme onnistuneet kohtuullisen hyvin eli pääsääntöisesti hyypät ovat saaneet lentää ja ne ovat Hallassa aiheuttaneet vain valppaan katseseurannan. Vaikuttaa kuin uusi tyyli olisi Halla hyväksi koska se selvästi hilseilee vähemmän sekä vaikuttaa tyynemmältä. Olisiko siis tässäkin kohtaa niin että se narun toinen pää on stressannut koiraa liikaa? Pääsimme kokeilemaan myös fasaanitilannetta kun istuttaessamme riistanhoito-toimenpiteinä lintuja maastoon yksi kana lähti väärään suuntaan ja laskeutui pellolle vähän matkan päähän. Otin Hallan naruun ja lähdimme kokeilemaan mikä reaktio tällä kertaa olisi.  Kulkiessamme rauhassa kuin iltapissalla Halla vei minut hajulla ojalle jonka pohjalta kana löytyi painautuneena. Halla ei voinut nähdä lintua vielä silloin kun se otti seisonnan. Pienen katseen tarkennuksen jälkeen välimatkaa noilla kahdella oli metri ja kontakti varmasti syntynyt.  Tällä kertaa tulos oli jämäkkä seisonta ja vaikka hihna oli kireällä, ei Halla pyrkinyt itsekseen linnun kimppuun. Itse tein kaikkeni etten edes eleilläni antaisi Hallalle syytä kiihtyä. Vasta kun kanalla petti hermot ja se hyppäsi lentoon innostui Hallakin. Positiivinen merkki ja seuraavaksi täytyykin ottaa tästä rauhallisemmasta lähestymisestä pysyvä tapa sekä jatkaa siedätyshoitoa.

 -Ville

Mika: Todellinen tasontestaus!

Hallan ensitapaamisesta saamani kuvan perusteella päätin kokeilla, miten se käyttäytyy kun maastosta löytyykin riistaa. Hallan rauhallinen ja tasapainoinen olemus olikin muuttunut kiihkeäksi ja aavistuksen rauhattomasti käyttäytyväksi koiraksi heti autosta ottamisen jälkeen, mikä yllätti minut ainakin jollain tasolla. Kuitenkin päätettiin yrittää mitä riistalla tapahtuu, meni syteen tai saveen. Ensimmäiset kerrat fasaania lähestyttäessä liina kiristyi niin kireäksi kuin suinkin mahdollista, ja Halla seisoi takajaloillaan täynnä yliampuvaa kiihkoa. Joka kerta Halla käännytettiin tilanteesta pois kun se alkoi kiihtyä, ja muutaman kerran jälkeen oli selvästi havaittavissa jo pientä tyyntymistä, ja lintua jopa seistiin välillä liina löysällä! Jatkoimme ehkä harjoitetta liian pitkään, koska jossain vaiheessa kierrokset palasivat ja Halla oli huomattavasti vaikeampi saada kontaktiin ja sen elkeet olivat taas selkeästi yliampuvat. Harjoituksen oudoin vaihe tapahtui kun päästin Hallan liinasta vapaaksi. Se rauhoittui silmin nähden, ja yhdessä kävimme lintua katsomassa siten että koira oli ainoastaan suullisten käskyjen alaisena. Tätä asiaa täytyy hieman analysoida mikä koiran käytöksen sai niin radikaalisti muuttumaan. Kuten Villen tekstistä voi lukea mahdollisuuksia on tässä kohtaa mielestämme useampia.

Yksi asia josta Halla myös ottaa ylimääräistä painetta on kehuminen. Liinassa linnun seisominen onnistui suhteellisen mallikkaasti useamman kerran, kunnes menin koiraa kehumaan. Silloin alkoi eteenpäin ryntääminen, ja kiihko palasi koiraan. Yksi muutos treenisuunnitelmiin onkin että koiran palkitseminen kehumalla jätetään pois ja sen tilalla on tyyni, rauhallinen hiljaisuus. Ainoastaan kiellot annetaan koiralle selvillä käskyillä! Hallalle kokeillaan nyt kotioloissa "jääkautta" joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on täysi huomiottomuus koiraa kohtaan. Sitä ei saa rikkoa koiran kontaktinhaku taikka mielistely, vaan isäntä tekee kaikkeen tekemiseen aloitteen ja päättää mikä toiminta milloinkin suoritetaan. Muuten koira annetaan olla omissa oloissaan ilman minkäänlaista huomiota. Harjoituksen tarkoitus on rakentaa isäntäasema uudestaan, jolloin tilanne muuttuu sellaiseksi, että Ville päättää mitä tehdään ja missä tehdään! Ville on kertonutkin harjoitteen vähentäneen Hallan levottomuutta, ja koira hakee paljon helpommin kontaktia. Katsotaan nyt harjoite loppuun ja arvioidaan sen jälkeen miten Hallan kanssa edetään!
-M-

Koulutusohjelmassamme on yhtenä teemana kontaktin otto ja hallinnan parantaminen ja sen teeman ympärillä pidin eilen pientä harjoitusta itsekseni. Mikan kanssa olemme paljon puhuneet koirien käyttäytymisen ymmärtämisestä sekä ohjaajan tiedostamattomien eleiden merkityksestä koiralle. Referenssinä on toiminut susilauman toiminta joka hyvin käy oppiaineesta metsästyskoiran ymmärtämiseenkin. Monelle meistä on tuttua se että koira lyö korvat lukkoon ja vain painaa kovempaa vauhtia edellä rusakon johtaessa joukkoa ja isännän juostessa viimeisenä. Mistä tämä sitten voi johtua? Onko ohjaajan toiminnassa jotain joka saa tämän reaktion aikaiseksi? Koirahan ei tee mitään piruuksissaan, ei sen maailmaan kuulu tahallinen pelleileminen isännän/emännän hermoilla. Silloin kun me kuvittelemme koiramme näyttävän keskikynttä meille niin koiran maailmassa kyse on ihan muusta.

Mika heitti tähän keskusteluun erään viisauden. Susilaumassahan johtaja johtaa metsästystä esimerkiksi kiihottamalla muita ajoon juoksemalla itse kovempaa ja ääntelyllään. Samoin ihminen voi mahdollisesti kiihdyttää koiraansa tiedostamattaan vain kovempaan kiihkoon omilla eleillään ja nostamalla ääntään. Eli kun yritämme saada koiran pysähtymään tai painostamme sitä muuten toimimaan omien sääntöjemm mukaisesti saatamme kiihdyttää sitä vain lämpiämään liikaa.

Tästä syystä katsoin peiliin ja mietin että miten voisin parantaa tätä tilannetta Hallan kanssa toimiessani. Päätin palata alkeisiin ja harjoitella yhteistä rauhottumista tärkeiden asioiden äärelle. Tässä tapauksessa otin harjoituksen aiheeksi rauhoittumisen riistan hajulla. Tähän astihan olen sopivan harjoituseläimen nähdessäni koittanut motivoida ja ohjata väkisinkin koiraa kohti eläintä jotta saataisiin aikaan riistatilanne. Halla on suhteellisen herkkä minun tekemisilleni ja ilmeisesti on käynyt niin että olen kiihottanut sitä liikaa. Seuraus on ollut hirveä yritys miellyttää minua ja mahdollisesti väärin annettujen ohjeiden tulkitseminen omalla tavallaan. Koira on selvästi yrittänyt innokkaammin ja lopulta lämmennyt tilanteesta niin että lopulta kun eläimelle on osuttu vauhti on ollut jo niin valtava että törmäys on ollut taattu. Mihinkään "sidontaleikkeihin" en ole uskonut koska sillä on ollut omat seurauksensa. Halla on vain seissyt takajaloilla ja nojannut liinaa vasten. Ei tässä siis auttanut muu kuin arvioida omaa toimintaa ja todeta että tekemiseni on stressanut koiraa vain enemmän.

Siksi otinkin nyt Hallan ja lähdin pienelle iltakävelylle rantapellolle jossa kurpat ja hyypät (Sekä ne kaksi rusakkoa) pitävät kevätleikkejään. Halla tavallisessa talutushihnassa pistin kädet taskuun ja lähdin kävelemään hiljalleen pitkin peltoa luovien vastatuuleen. Halla sai heti vainun parista hyypästä joka sai aikaan pysähdyksen ja seisonnan tapaisen. Pysähdyimme hiljaa ihmettelemään että mikäs se siellä. Hetken seistyään Halla lähti itsellään liikkeelle innostuneena, ja hihna kiristyi. Tässä kohtaa katkaisin tilanteen kiellolla, nykäisyllä hihnasta ja viemällä Hallan takaisin päin. Heti kun hihna jäi löysälle ja koira rauhoittui jatkoimme matkaa. Saman pari kertaa toistuttua alkoi Halla rauhoittumaan. Nyt muutin tilannetta niin että aina kun linnun ihmettely alkoi kumarruin polvilleni Hallan viereen ja kehuin sitä hiljaisella ja rauhoittavalla äänellä. Kun Halla jatkoi rauhassa paikallaanoloa seisonnan tapaisessa kutsuin sitä saadakseni sen ottamaan kontaktin. Tämä ei vielä aluksi aikaansaanut reaktiota eli jäyhä jököttäminen jatkui. Jatkoimme iltakävelyämme edelleen ja hihna alkoi pysymään löysällä. Nyt kontaktia haettiin taas muuttamalla kuviota niin että pysähdyin yllättäen ja nykäisin hihnasta. Hetken päästä Halla alkoi katselemaan taakseen ihmetellen mitä isäntä nyt vaatii. Tällöin jatkoin heti matkaa ja pääsimme seuraavaan tilanteeseen jossa Halla itse pysähtyi. Taas hiljaa ja rauhassa polvilleen maahan ja ihmettelemään yhdessä mikä se siellä haisee.

Lopulta kun pelto loppui tilanne oli se että Halla otti tilanteet ihan tyynesti seisten ja kiinteästi hajun suuntaan tuijottaen. Hihna oli löysällä ja katse kääntyi välillä isäntään. Kontaktin ottaminen oli edelleen heikkoa mutta ainakin kiihko oli poissa. Oma rauhoittumiseni ilmeisesti tehosi ja Halla rauhoittui selkeästi. Jos olisin seissyt pystyssä koiran takana ja kehunut sieltä kovaan ääneen olisi tulkinta mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut se että lauman johtaja kiihdyttää ajoon. Mikan mukaan esimerkiksi liian tiukka ja käskevä avanssi-käsky voi olla syy törmäykseen ja peräänmenoon. Susilauman metsästyskäyttäytymiseen pohjaten uskon tämän hyvinkin.

Me jatkamme Hallan kanssa yhteisiä mietiskely- ja rauhoittumistreenejä ja katsotaan onko niistä hyötyä jopa tuohon passivoitumiseen.

Mikan ajatuksia asiasta

Tässä kun alkaa syvällisemmin asioita pohtimaan, ja varsinkin tuon Villen tekstin läpi luettuani herää väkisinkin kysymys, että onko pakoitteet ja ehdottomuudet aina avain tottelevaiseen ja toimivaan koiraan? Onko "herranpelko" ainoa tie saada koirasta luotettava ja varmatoiminen yhteistyökumppani? Koira varmasti tarvitsee itselleen määrätietoisen johtajan, se on lähtökohta mistä ainakaan itse en suostu tinkimään. Mutta johtajuuttahan voi olla monenlaista. Kunnon johtaja ei vaadi alaiseltaan asioita, mitä alainen ei osaa. Kunnon johtaja suhteuttaa "moitteensa" ja rankaisunsa tilanteiden vakavuuden mukaan. Kunnon johtaja on luotettava, reilu ja ennenkaikkea se johon voi joka tilanteessa turvautua kun oma ymmärrys ei enään riitä. Koiran käyttäytymistä tutkimalla ja oman koiran tekemisiä seuraamalla ei ole vaikea päätyä ajatukseen että koiran logiikka ei vastaa meidän ihmisten logiikkaa. Yritämme opettaa koiralle asioita, jotka ovat täysin epäluonnollisia sille. Esimerkkinä saaliin ajaminen. Luonnossa koiralauma, taikka yksittäinen koira ei kauhean kauan hengissä selviäisi, jos se meidän ihmisten vaatimusten mukaisesti jäisi istumaan siinä vaiheessa kun saalis karkottuu. Joudumme siis kouluttamaan sen täysin päinvastoin, kuin se luontaisesti tekisi ja silti sen tarvitsisi tehdä asiat iloisesti ja vapautuneesti, tai pahimmillaankin haluttomasti ja peläten, kunhan vain se tekee niinkuin me isännät haluamme sen tekevän!

 Hyvä esimerkki on tämä koiran saalisvietin nouseminen. Luontoohjelmista jo näkee miten susilauman saalistustekniikka toimii. Ei se ole ryntäilyä jokaisen liikkuvan saaliseläimen perässä, vaan maltilla valittu saalis otetaan lauman yhteistyönä koko yhteisön eduksi! Se vaihe missä saalista aletaan valitsemaan, vaatii malttia ja rauhallista tutkailua, eikä yksikään lauman jäsenistä saa tehdä väärää elettä joka johtaa saaliin liian aikaiseen karkkoamiseen. Eihän se ole sen kummempaa metsästyskoirallakaan. Ei se vaadi muuta kuin koiran ja isännän välisen yhteistyön saumattomuutta ja halua työskennellä yhdessä. Monesti juuri isännän viestittämät väärät signaalit koiralle johtavat näihin kuumiin tilanteisiin, jossa koira ryöstäytyvät kontrollista! Esimerkkitapauksena kerron eräästä lyhytkarvaisesta saksanseisojauroksesta, jolla muut osaalueet olivat esimerkillisellä tasolla, paitsi siinä vaiheessa kun riistaa kohti ammuttiin! Laukaus aiheutti äärettömän kiihkon ja sen seurauksena peräänmenon taikka paukkunoudon. Mitä kovempaa isäntä huusi ja juoksi koiraa kiinni, sen lujempaa koira meni linnun perään. Tilanne saatiin erinlaisten kokeilujen jälkeen laukaistua niinkin yksinkertaisesti, että linnun siivittäessä ja ammuttaessa ei isäntä sanonut mitään. Koira juoksi linnun perässä 10 metriä, pysähtyi ja katsoi isäntäänsä epäuskoisena siitä, että meinaako isäntä päästää hyvän saaliin menemään!? Samana päivänä ammuin kyseiselle koiralle useamman linnun, ja ehkä kolmessa ensimmäisessä tilanteessa koira "liukui" sen 10 metriä perään, jonka jälkeen se ei enään liikkunut linnun lähtöpaikalta mihinkään. Tilanne siis muuttui metsästyksen kannalta erinomaiseksi. Isäntä sai rauhassa keskittyä ampumiseen huutamisen sijaan, ja koira odotti rauhallisena lupaa noutoon.

Ongelmien ilmaantuessa koulutusvaiheessa, kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään, miten koira asian on sisäistänyt, ja millaisia signaaleja itse käytökselläsi koiralle annat. Koiralaumassa kiihtyminen ja adrenaliini liittyvät melkein aina joko puollustautumiseen taikka saalistamiseen, joten rauhallinen ja päättäväinen käytös koiraa kouluttaessa on varmastikkin koiralle se miellyttävin ja helposti tulkittavin keino!

Halla vähän jännittyneenä treenin alussa

Tässä koira skarppina mutta rauhallisena


 

Olemme aloittaneet koulutusyhteistyön Ville Pohjolan ja lyhytkarvaisen saksanseisojan Hallan kanssa.  Tavoitteena on viedä Hallan koulutus sille tasolle, että ensi syksyn aikana sille saadaan suoritevarmuus  metsästyskoirana ja palkinto (mielellään hyvä sellainen)  KAER-kokeiden avoimesta luokasta. 

Kouluttajina projektissa toimivat Mika Harju ja Laura Heinonen (Koirakoulu Giron).     

Halla "Hankeensyntynyt"

 Halla (Tappijalan Seisova-Alfeta) sai lempinimensä (Ja osaltaan myös kutsumanimensä) siitä että se syntyi yllättäen emänsä aamupissan yhteydessä maaliskuiselle pihamaalle. Joskus on tullut epäiltyä että samalla maaliskuinen halla jäädytti joitain olennaisia osia sen aivotoiminnasta sillä se alusta asti ollut pentueen vahinkomagneetti ja pahin tuholainen. Kyse ei ole välttämättä ollut muusta kuin korkeasta energisyydestä jonka purkautumisesta on ollut seurauksena niin olohuoneen toiselle puolelle 10 viikon ikäisenä vedetty sohva kuin myös lavan lihasten revähtäminen leikkimökin seinään törmäämisen seurauksena. Teräsverkkoinen kompostikehikko-aita ei ole pidätellyt vaan siitä on menty läpi ja kaadettu kukkaruukut. Keittiön roskiskaappi on avattu ja roskiksen sisältö lajiteltu lattialle. Tästä energisyydestä johtuen Hallan peruskoulutuksessa on kiinnitetty koko ajan erityishuomiota hillitseviin harjoituksiin ja sääntöihin jotka vaativat malttamista ja keskittymistä. Perussääntönä on pienestä asti ollut ehdoton istumalla luvan pyytäminen kaikkiin tärkeimpiin asioihin kuten ruokailuun, ulos/sisään kulkemiseen, autoon nousemiseen, talutushihnasta vapaaksi päästämiseen, portista kulkemiseen, noutoluvan saamiseen jne.

Halla on kuitenkin periaatteessa ollut helppo koulutettava koska kaikesta sähläämisestä huolimatta sillä on vahva miellyttämisen halu ja se on peruskiltti. Se on seurannut minua joka paikkaan alusta asti ja myös keskittynyt kuuntelemaan silloin kun sitä on riittävästi vaadittu. Se on ollut nopeaoppinen ja esimerkiksi nouto on ollut sille luontaista alusta asti. Ainoat asiat mitä siihen liittyen on opetettu ovat nouto-käskyn yhdistäminen tavaroiden kantamiseen sekä istuen luovuttaminen. Vielä kun uiminen on sille aina ollut mieluisaa niin nuorten luokan vesityön suorittaminen täysin pistein ei ollut vaikeaa. Pillillä luoksetulo saatiin treenattua ruokakupilla helposti ja istuminen hoidettiin samalla konstilla. Palkitsemiseen on riittänyt pieni höntsäys-sessio isännän kanssa ja vain tiukimmissa paikoissa on käytetty namia, silloin kun joku asia pitää saada lopullisesti vahvistettua.

Metsästyskoulutus on aluksi painottunut haun kehittämiseen ja siihen on käytetty keinoina runsaita metsälenkkejä ja iltakävelyitä järvenrantapellolla siksak-kävelyllä koiraa ohjaillen. Jossakin kohtaa tuli opetettua tuomaripillin lyhyeen puhallukseen perustuva kääntömerkki jolla opetteluvaiheessa saatiin koira luovimaan. Tätä ei kuitenkaan käytetä kuin sellaisissa tilanteissa kun halutaan koiran huomio jotta voidaan antaa sille käsimerkki. Se toimii joskus. Metsästyskoulutus on kaikenkaikkiaan perustunut paljolti vanhaan sanontaan "metsäkoira tulee metsiä kulkemalla". Eli metsään menemistä ei ole pelätty vaan siellä on kuljettu paljon ja erilaisissa tuulissa. Harjaantumisen kautta ennemmin kuin aktiivisen kouluttamisen. Kysymys itsellä onkin koko ajan ollut että onko Hallan haku hyvää? Sitä ei kokematon mies ole voinut tietää mutta on luotettu siihen että koiran nenä tuntee tuulet paremmin kuin isännän.

Perustottelevaisuuden ydinasiat ovat olleet siis kohtuullisen helppoja mutta myös ongelmakohtia on tietenkin ollut. Maltin kehittäminen vetämättömään hihnassa kulkemiseen on ollut lähes mahdoton operaatio. Sivulle tulo on periaatteessa sujunut ok mutta malttamisongelmista johtuen se on epätarkkaa. Innoissaan tulee välillä istuttua isännän takana, toisinaan edessä. Jatkuvat toistot ja tarkkuuden vaatiminen eivät ole auttaneet. Luoksetulossa on välillä viiveitä kun nenä vie koiraa. Yksi suurimmista ongelmista on ollut korkean ajovietin aiheuttamat tilanteet. Pihan 110 cm aita ei ole pidätellyt Hallaa kun on tullut tilaisuus ajaa harakat pois pihasta. Tämä on alussa tapahtunut silmien välttäessä joten siihen ei ole päästy puuttumaan ajoissa. Aitoja Halla ei siis kunnioita ja tämä onkin yksi pahimmista epätoivon aiheista koska sen seurauksena se on useamman kerran haettu vilkkaalta tieltä pois. Rusakko-ajoja on uralle mahdunut myös lukuisia, harmi vain että ilman haukkua. Tämä kaikki on osaltaan vaikuttanut siihen että Halla on mieluummin keskittynyt treenitilanteissa lintujen ajamiseen kuin seisontaan. Toisaalta Hallaa on ollut pienenäkään turhaa kiusata siipiongella koska se ei ole siihen seisomalla reagoinut. Ne leikit jätettiin vähiin ja jätettiin sen varaan että ikä opettaa. Kokematon mies on edennyt hitaasti jotta koulutusvirheitä ei pääsisi ainakaan hätäilyn vuoksi syntymään. Tavoite on ollut siinä että Hallasta saisi reppukoiran kaudelle 2011. Koska omat harjoitusmahdollisuudet ja lintutilannekin ovat olleet heikot ei riistatilanteita ole saatu ennenkuin 2009-2010 kaudella jolloin treenitilanteita haettiin järjestetyistä fasaanitreeneistä. Metsästysreissuilla Halla toki on kulkenut ensimmäisestä syksystä asti, viikon reissu Keski-Pohjanmaalle molempina menneinä syksyinä ovat olleet kauden päätapahtumat. Yksi mahdollinen kuumenemisen syy on voinut olla puolivuotiaana hyvästä riistatyöstä korvikeriistalle tehty pudotus. Sen jälkeen Halla ei ole seissyt ennenkuin nyt kun kolmas juoksu yhtäkkiä käänsi katkaisijan päässä uuteen asentoon. Pari viikkoa ollaan ihmetelty sitä kun kaikki mahdollinen elävä saa aikaan seisonnan. Joka tapauksessa tämä suhde lintuun on vielä niin herkkä ja hauras että siihen ei ole luottaminen että juoksun loputtua tilanne säilyisi. Samoin kylmän linnun noudossa on pakkonoudon opeilla aikaansaatu lievä kammo linnun kantamista kohtaan.

Pääpiirteissään Halla on hyväpäinen koira joka kuitenkin jostakin syystä on ollut ennemminkin saksanspanieli kuin -seisoja ja joka toisinaan tekee työtä omin päin. Tämä teema onkin se mikä sai minut ottamaan Harjun Mikaan yhteyttä ja kysymään neuvoja. Kuumeneminen ja siten hallinnan menettäminen sekä korkea ajovietti ovat ne suurimmat ongelmat joihin apua lähdettiin hakemaan. Nyt asia on edennyt ison loikan ja iloksemme pääsemme koirakoulu Gironin hyvään oppiin, sekä isäntä että koira. Mikan ja Lauran keinoilla projektin aikataulu näyttääkin nyt aikaistuvan yhdellä vuodella. Koska eläinten käyttäytymisen ymmärtäminen ja koulutus ovat Ne Syyt miksi tässä harrastuksessa olen mukana niin mielenkiintoinen vuosi on varmasti edessä! 

Kouluttajana toimiva Mika Harju kertoo koulutussuunnitelmasta:   

Pohjolan Villen kanssa käytiin Facebookissa mielenkiintoisia keskusteluja seisovien lintukoirien kouluttamiseen liittyvistä asioista, ja Villen aikaisemman koirahistorian tuntevana saatiin  mielenkiintoinen idea, että Villen lyhytkarvaisesta saksanseisojasta Hallasta tehtäisiin Gundog.fi  virallinen ”projektikoira”. Lauran ja Villen kanssa asiaa pohdittuamme päätimme rakentaa Hallalle treeniohjelma, jonka tarkoitus on saada Hallan koulutus sille tasolle, että ensi syksyn aikana sille saadaan suoritevarmuus metsästyskoirana ja palkinto (mielellään hyvä sellainen)  avoimesta luokasta. Halla on käynyt meillä kerran näyttäytymässä ”tasontarkastusta” varten, ja kaikki Villen kertomat ongelmat Hallan käyttäytymisessä ja koulutustason vaatimattomuudesta olivat mielestäni erittäin suuresti liioiteltuja. Halla on erittäin miellyttävä ja rauhallinen koira  jolla on hyvä perusosaaminen hallittavuuden puolesta, se kuuntelee kohtalaisen hyvin pilliä eikä missään vaiheessa ”ryöstäydy” käsistä.Hyvä esimerkki oli näköseisonta lokeille, jonkinasteinen tiedotus niille ja lokkien lähtiessä lentoon pellon pintaa pitkin, Halla oli erittäin rauhallinen, vaikka matkaa koiraan olikin toista sataa metriä. 

Seuraavassa oma mielipiteeni koulutussuunnitelmasta jota noudattaen pyrimme ensi syksyn tavoitteisiin: 

 - Hallalla on suhteellisen myöhään herännyt seisontataipumus, jota vahvistamme onnistuneilla tilanteilla ja kokemusten mukana tuomalla itsevarmuudella.

- Hallan ja isännän kontaktin parantaminen. ( Hallalla on taipumus aavistuksen passivoitua paineen alla,joten siihen pitää löytää lääke ja saada paineesta koiralle uudenlainen voimavara, eikä niin että paineen alla oltaessa häviää koiran kyky sekä halu ratkaista asioita itsenäisesti)

- Maastohaun kontrolloiminen. ( Hallalla on laaja sekä itsenäinen haku, joka varsinkin metsämaastossa helposti johtaa siihen, että koira katoaa hieman turhan pitkäksi aikaa, ja mahdollisuus virheiden toistamiseen riistalla kasvaa aivan turhaan. Haun ”käsissä” pitäminen sen aikaa, että riistalla työskentely sujuu ongelmitta, on ainoa oikea tapa saada yhteistyö tarvittavalle tasolle. Hakuun annetaan enemmän vapauksia kun seisonta ja parhaassa tapauksessa tiedotus ovat varmalla tasolla.

- Hallan riistan nouto. (Villen kanssa keskusteltuamme ,ilmeisesti tahaton mutta riittävä koulutusvirhe on saattanut vaikuttaa Hallan haluun noutaa varsinkin ”kylmää” riistaa. Tämä suorite tehdään hyvin pitkäjänteisesti niin että koira saadaan riittävästi motivoitua riistan noutamiseen. Muuten Hallan nouto esineillä ja dameilla on ihan hyvällä mallilla.)

- Hallittavuus eri tilanteissa. (Ville alkaa treenien yhteydessä tuomaan harjoitteisiin koko ajan uutta ja mielenkiintoa ylläpitävää lisää. Ville myöskin videoi treenimuutokset mahdollisuuksien mukaan ja niitä seuraamalla nähdään koiran reagointi hieman erinlaiseen  treeniohjelmaan. 

Tässä on tällainen ensihätään mietitty koulutusrunko ja lisää asiaa tulee ohjelmaan, kun koulutus lähtee todenteolla liikkeelle. Se on ihan varma. Itse olen sitoutunut Hallan kohdalla ”projektin vastaavaksi mestariksi” tietenkin kykyjeni ja taitojeni mukaan. Katsotaan kuinka äijien käy, mutta tavotteista me ei tingitä, se on pomminvarma asia!

Halla

Mika, Alma ja Halla

Luca aloitti tänään hienosti tokouransa. Ensimmäinen koe sekä Jonnalle että Lucalle, ja heti hieno 2-tulos 158 pistettä. Vain 2 pistettä vajaa ykkönen ! Hienoja pisteitä kaikista liikkeistä, vain hyppy nollille, kun poika oli vähän turhan innokas :)

Siitä se lähtee ja tätä paria tullaan näkemään tokokokeissa varmasti jatkossakin !

Onnittelut !!

Luca ja Jonna tekivät reissun Viroon, tuliaisina ROP, RYP2 ja koirasta Eestin muotovalio. Onnea !!

Luca treenaa MeJän, agilityn ja tokon ohella myös vesiriistakokeisiin ja tänään vein pojalle uusia dameja, jotta saadaan nouto treenattua kuntoon. Kanidami oli yllättäen erittäin mieluinen :)

Tässä Luca poseeraa uudessa Gundog-takissaan:

Ja sitten vähän hyppelyä !

Alma näyttää tällä videolla vähän mallia noutotreenistä.

Alla myös pari kuvaa, kun oltiin taannoin fasaanikautta päättämässä Hauholla. Alma on super <3

Kanta-Hämeen kanakoirakerho palkitsi kerhon viime vuonna parhaiten menestyneenä nuorena koirana Alman, joka sai Vuoden Lupaus- tittelin. Onnea Mika ja Alma !!

Max ja Heikki kävivät viikonloppuna treenaamassa uudella englantilaisella Turner Richards- daminheittimellä. Tässä heittimessä on jalusta ja sen voi laukaista narun avulla kauempaakin. Tämä on oiva vekotin varsinkin niille, jotka ampuvat paljon heittimellä. Tavallinen ilman jalustaa oleva heitin tuntuu käsissä aika paljon, jos sillä ampuu monia kertoja peräkkäin. Laukaisu narulla mahdollistaa myös damin lähtemisen kauempaa koirasta, joka tuo hyvää vaihtelua treeniin. 

Myös uudet kiekonmalliset kanidamit olivat Maxille mieleen ja Heikki meinaa käyttää näitä myös lähihakutreeneihin, kun lumet tästä joskus sulavat.

Tässä tunnelmia treeneistä:

Heitin valmiina

Max syöksyy noutoon

Dami löytyi lumihangesta

Tulispa jo sorsastuskausi, tuumii Max neopreeniliivinsä kanssa

Kanidami on mieluinen pojalle

Luca ja Esa kisasivat tänään agilityssä kakkosluokassa, saavutuksena puhdas rata ja sijoitus 3 !

Paljon onnea taitureille ! 

Almankin treeneihin saatiin uutta naisellista potkua pinkkien damien myötä ! Onneksi isännälle on sitten varattu niitä maastokuvioisia versioita, ettei ihan lällyksi mene koko touhu ! 

Alman menestys ensi kauden kisoissa lienee taattu, tai ei se ainakaan treenikamoista jää kiinni ! 

Tässä Alma ja Alman "työkalupakki"

Alma hoiti tänään tärkeää virkaa ja oli työjuhtana herrajahdissa. Päivän saalis oli 90 fasaania, joten aivan loistava päivä ! Ja hyvää treeniä Almalle. Tätä menoa Alma ja Mika ovat lyömättömiä ensi syksyn kokeissa ! 

Tässä vähän tunnelmia jahdista:

Alma on päässyt viime aikoina tekemään tavallista enemmän noutotreenejä, kun Mika on testaillut daminheitintä, kaninkarvaa ja muita kivoja vempeleitä.

Ainakin tässä kuvassa Alma näyttää hyvin tyytyväiseltä treeneihin ja karvalla verhoiltuun damiinsa !